Tsempparin tärkeä tehtävä
Lehtiä lukiessa törmää usein erilaisiin vinkkeihin ja ohjelmiin, jotka neuvovat tien terveelliseen elämään. Terveelliset elämäntavat ovatkin tärkeitä, sillä esimerkiksi liiallinen istuminen, riittämätön liikunta, epäterveellinen ravitsemus, yksinäisyys ja univaikeudet vaikuttavat terveyteen ja altistavat yleisille kansansairauksille. Omasta kehosta ja mielestä kannattaisi siis pitää huolta. Mutta, miksi tämä on helpommin sanottu kuin tehty?
1. Terveyskäyttäytymisen muutos
Terveyskäyttäytymisen muutos tarkoittaa arkisten terveyteen liittyvien tapojen uudelleen tarkastelua ja muokkaamista. Samalla kun omaksumme uusia terveellisempiä tapoja, luovumme vanhoista rutiineista. Muutokseen sitoutuminen ei ole helppoa eikä käyttäytyminen muutu hetkessä, vaan edeten askel askeleelta muutostarpeen tiedostamisesta aina uuden käyttäytymisen kokeiluun ja omaksumiseen osana päivittäistä elämää. Kuvitteellisen kehitysvammaisten ihmisten ryhmäkodissa asuvan Villen tie kohti terveellisempiä elämäntapoja onkin pitkäjänteinen ja tavoitteellisesti etenevä prosessi, jossa ulkopuolinen ohjaus ja tuki ovat tarpeen (Kuvio 1).
Terveyskäyttäytymisen muutosta avaavia teorioita on lukuisia, joista Keko-kuntoutukseen on valittu paljon käytetty COM-P -malli (Michie ym. 2011). Sen avulla voidaan ymmärtää miten ja millä ehdoin ihmiset muuttavat terveyteen liittyvää käyttäytymistään. Mallin mukaan ihmisen käyttäytyminen muotoutuu hänen itsensä ja ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa, ja siihen vaikuttavat samanaikaisesti useat tekijät. Ihmisen käyttäytymisen (Behavior) alkulähteitä ovat kyvykkyys (Capabilities), ympäristön luomat tilaisuudet (Opportunities) ja halu eli motivaatio (Motivation). Käyttäytymisen muutokseen tarvitaan kaikkia em. tekijöitä ja jokaisella niistä on merkittävä rooli onnistuneessa muutoksessa.
Kuviossa 1. on esimerkkitilanne, jossa ryhmäkodissa asuva Ville lähtee lenkille parhaan kaverinsa kanssa ohjaajan kannustamana. Ryhmäkodissa käytetään Keko-kuntoutuksessa saatuja askelmittareita ja askelmäärät kirjataan yhteiseen tauluun. Ryhmäkodin asukkaiden yhteisenä tavoitteena on muodostaa askelmääriä kuvaavista tarroista mahdollisimman korkea vuori, minkä ”valloitusta” juhlitaan yhdessä.
Villen kyvykkyys jakautuu COM-P -mallin mukaan fyysiseksi ja henkiseksi kyvykkyydeksi. Villellä on lenkkeilyn edellyttämät motoriset taidot, lihasvoima ja kestävyys. Henkistä kyvykkyyttä kuvaa oman toiminnan suunnittelu eli Villen suunnitelma siitä missä, milloin ja miten hän aikoo lähteä lenkille. Psyykkiseen kyvykkyyteen sisältyy myös Villen sinnikkyys lenkkeillä, vaikka lähteminen ei tunnu aina mukavalle.
Ympäristön tilaisuudet ovat Villen fyysisen ja sosiaalisen ympäristön tarjoamia mahdollisuuksia. Niihin kuuluvat kävelylle kannustava ryhmäkodin ohjaaja, tarkoitukseen sopivat lenkkikengät fyysisenä resurssina ja lenkkeilyyn sopiva kaunis ilma. Villen lenkkeilymotivaatio syntyy sekä tiedostetulla että tiedostamattomalla tasolla. Tietoista on Villen halu kerätä askeleita ja usko, että hän onnistuu keräämään mahdollisimman paljon askeleita ryhmäkodin taululle, jolloin lenkkeilyyn kannattaa panostaa. Tiedostamatonta on sen sijaan Villen taipumus lähteä sen enempää miettimättä aina sinne, minne paras kaveri on menossa.
Kaikki edellä mainitut tekijät vaikuttavat Villen käyttäytymiseen ja sen muutokseen. Villellä voi olla esimerkiksi lenkkeilyn edellyttämät motoriset taidot ja ympäristön luoma tilaisuus (paras kaveri lähdössä kävelylle ja hyvä sää), mutta vähäinen kiinnostus saa hänet jäämään sisälle. Toisaalta Villellä voi olla tarvittavat kyvyt ja tahto, mutta ilman parasta kaveriaan ja ohjaajan kannustusta hän ei lähde lenkille. Kun ymmärrämme paremmin Villen käyttäytymisen vaikuttavat tekijät, osaamme luoda mahdollisuuksia myönteiselle muutokselle.
Terveyskäyttäytymisen muutosteoriat ohjaavat Keko-kuntoutuksen uutta etävalmennusta ja lähikuntoutusjaksoja osallistujien kotipaikkakunnilla. Kehitysvammaiset osallistujat ja heidän ohjaajansa harjoittelevat tunnistamaan ja hyödyntämään toimintaympäristön tarjoamia tilaisuuksia. Ryhmässä opitaan, harjoitellaan ja onnistutaan yhdessä. Jokainen tekee osansa ja on hyvä omalla tasollaan ja tavallaan.
1.1 Tilaisuudet auttavat onnistumaan
Tilaisuudet ovat henkilön ympärillä olevia fyysisiä ja sosiaalisia mahdollisuuksia.
Fyysisen ympäristön tarjoamia mahdollisuuksia ovat esimerkiksi liikuntapaikat ja -välineet. Uusi polkupyörä, hyvät pyörätiet ja kaunis pyöräilysää ovat fyysisiä mahdollisuuksia, jotka tarjoavat hyvät edellytykset liikkumiselle. Fyysisiä tilaisuuksia esimerkiksi hyötyliikunnan lisäämiseen on ympäristössämme paljon, kun vain huomaamme ne. Portaiden käyttäminen hissin sijaan ja kauppamatkojen käveleminen pidemmän reitin kautta, ovat hyviä esimerkkejä fyysisistä tilaisuuksista.
Sosiaaliset tilaisuudet liittyvät ihmisten väliseen positiiviseen ja kannustavaan vuorovaikutukseen, joka parhaimmillaan herättää motivaatiota ja aikaansaa muutoksia yksilön ajatuksissa ja käyttäytymisessä. Ihmisten väliseen vuorovaikutukseen liittyviä mahdollistavia tekijöitä ovat esimerkiksi yhteinen sopimus lautasmallin noudattamisesta tai askelmäärien seuraamisesta askelmittarin avulla.
1.2. Motivaatio
Jokainen terveyden edistämisen kysymysten parissa toiminut lienee miettinyt, miten herätellä ja tukea toisen ihmisen innostusta ja motivaatiota. Mutta onko toisen ihmisen motivoiminen edes mahdollista? Ehkäpä meidän pitäisi lähestyä asiaa eri näkökulmasta ja auttaa asiakasta ulkoisen motivoinnin sijaan selvittämään itselleen mitä hän haluaa elämässään muuttaa. Olennaista on myös luoda kokonaiskuva siitä, millaisia askelia asiakas haluaa ottaa ja mitkä tekijät arjessa edistävät tai estävät käyttäytymisen muutosta.
Motivaatio on tahtotila, joka ohjaa ihmisen käyttäytymistä. Mitä vahvempi motivaatio on, sitä varmemmin saavutetaan halutut tulokset. Sisäistä motivaatio on silloin, kun henkilö itse kokee toiminnan aloittamisen tai jatkamisen merkityksellisenä. Juuri toiminnan merkityksellisyys auttaa jatkamaan silloinkin, kun toiminta vaatii ponnistelua. Ulkoinen motivaatio on puolestaan riippuvainen ympäristöstä ja sen tarjoamista palkkioista, paineista ja rangaistuksista, jolloin ihminen itse ei koe toiminnan iloa. On selvää, että sisäisen motivaation ohjaama itselle merkityksellinen toiminta tuottaa ulkoista motivaatiota parempia ja pysyvämpiä käyttäytymismuutoksia.
Henkilön tiedot ja ymmärrys toimintansa seurauksista voivat olla puutteellisia. Oikean tiedon saaminen ja virheellisten uskomusten korjaaminen auttavat tällöin luomaan realistisen kuvan omasta tilanteesta. Uusi tieto herättää muutosmotivaation, etenkin kun henkilö itse uskoo muutoksen aikaansaamiin hyötyihin. Esimerkiksi erään tutkimuksen mukaan 80 % tupakoivista henkilöistä pelkäsi tupakoinnin uhkaavan heidän terveyttään ja 60 % haluaisi lopettaa tupakoinnin. Tupakoitsijat tiesivät hyvin oman käyttäytymisensä eli tupakoinnin haitat, mutta koettu hyöty, kuten nautinto ja mielihyvä olivat koettua haittaa suurempia.
1.3. Motivaation herättely
Elämäntapojen muutokseen tähtäävässä toiminnassa ammattilaisen ja asiakkaan välinen vuorovaikutus on keskeinen motivaatiota rakentava tekijä. Onnistuneessa ohjaustilanteessa asiakas on toimija ja oman tilanteensa asiantuntija, jolloin hän on äänessä ohjaajaa enemmän. Ohjaajan olennaisia tehtäviä ovat motivaation herättely, kasvattaminen ja vahvistaminen.
Jos ohjaaja haluaa välttää hyvinvoinnin suorittamisen ja ulkoapäin aseteut vaatimukset, tulee hänen ymmärtää ja perehtyä asiakkaan nykyistä toimintaa ohjaaviin ajatuksiin ja tunteisiin. Tämä helpottaa onnistuneen muutoksen avainten ja esteiden tunnistamista. Ohjaaja auttaa asiakasta tunnistamaan omaa käyttäytymistään sekä sen etuja ja haittoja arjessa. Kun asiakas pitää käyttäytymismuutoksen tuomia hyötyjä haittoja suurempina, on muutos mahdollinen. On kuitenkin hyvä huomata, että osa asiakkaista tarvitsee asian käsittelyyn toisia enemmän ohjausta. Ohjaajan tuleekin arvioida asiakkaan tilannetta ja kykyjä sekä suhteuttaa oma aktiivisuutensa niihin hyvää vuorovaikutusta vaalien.
Joillakin asiakkaalla saattaa olla huonoja kokemuksia ja muistoja tilanteista, joissa häntä on arvosteltu esimerkiksi ylipainosta tai sairauden huonosta itsehoidosta. Nämä kipukohdat on syytä tunnistaa ja korostaa asiakkaan kokemusten kuulemista ja ymmärtämistä. Myötäillessään asiakkaan kokemusta, ohjaaja osoittaa niiden arvon ja merkityksen, mikä edistää molemminpuolista luottamusta.
1.4. Kyvykkyys, pystyvyys ja tavoitteellisuus
Asiakkaan motivaatiota edistäviä menetelmiä on useita, joista useimmissa korostetaan asiakkaan pystyvyyskäsitysten vahvistamisen tärkeyttä.
Kyvykkyys sisältää sekä fyysiseen että psyykkisen kyvykkyyden. Fyysiseen kyvykkyyteen liittyvät mm. fyysiset taidot, kuten lähikaupassa käymiseen tarvittavat kävelytaidot.
Psyykkisellä kyvykkyydellä puolestaan tarkoitetaan henkisiä prosesseja, kuten esimerkiksi oman toiminnan seurausten ymmärtämistä, ongelman ratkaisun edellyttämiä tietoja, pitkäjänteisyyttä ja sinnikkyyttä. Psyykkistä kyvykkyyttä edellyttävät siten mm. tavoitteen asettaminen, tehdyssä toimintasuunnitelmassa pysyminen ja epäonnistumisista toipuminen.
Pystyvyys tarkoittaa asiakkaan luottamusta omiin kykyihinsä. Kun pystyvyyden tunne on riittävän vahva, pystyy asiakas esimerkiksi valitsemaan kaupassa pienemmän karkkipussin tai hedelmiä makeisten sijaan. Luottamusta omiin kykyihin osoittaa myös esimerkiksi se, että asiakas lähtee kävelylle ja saavuttaa päivätavoitteena olevat askelmäärät sen sijaan, että jää sohvalle katsomaan suosikkisarjaansa.
Käyttäytymisen muutokseen tähtäävät tavoitteet eivät saa olla liian helppoja tai vaativia. Oikein määritellyt tavoitteet tuottavat onnistumiskokemuksia. Ulkoa määritellyt, itselle merkityksettömät tai liian vaativat tavoitteet eivät tue asiakkaan luottamusta omiin kykyihinsä eli pystyvyyden tunnetta. Jos asiakas katsoo paljon televisiota syöden samalla eineksiä ja herkkuja, on terveyssuosituksia noudattava liikunta ja ravitsemus ensimmäisenä askelmana liian suuri. Parempaan lopputulokseen päästään, kun asiakas tutkii ohjaajan kanssa omaa käyttäytymistään ja tiedostaa sitä kautta hyvät ja huonot toimintamallinsa.
Käyttäytymisen muutoksessa on hyvä edetä pienin askelin lähtien liikkeelle ”vahvuuksista”, joista asiakkaalla on jo onnistumisen kokemuksia. Ne ovat jotakin ”vanhaa hyvää”, jota asiakas on kokeillut ja itselleen hyväksi todennut, mutta jostain syystä ne eivät ole vielä vakiintuneet arjessa.
Aluksi kannattaa tarttua helposti toteutettavaan ja pieneen muutokseen, jolle asetetaan melko tarkka tavoite. Tavoite kirjataan ylös ja sen toteutumista seurataan. Hyvin muotoiltu tavoite on ajallisesti määritetty, mitattavissa ja saavutettavissa (realistinen) oleva.
2. Miten opin paremmaksi tsemppariksi?
Jokainen ohjaaja voi kehittyä paremmaksi tsemppariksi. Tämä edellyttää kuitenkin oman toiminnan aktiivista reflektointia ja asiakkaiden käyttäytymismuutosten prosessinomaisuuden ymmärtämistä. Omia toimintamalleja voi arvioida ja oppia tunnistamaan, vaikka videoimalla ohjaustilanne asiakkaan luvalla. Palautetta kannattaa pyytää myös asiakkailta ja työkavereilta.
Ihmisen käyttäytyminen ja sen muuttuminen ovat monimutkaisia prosesseja. PARAS-malli ja muutoksen eri vaiheiden ymmärtäminen voivat auttaa ohjaajaa muutoksen ohjauksessa.
2.1. PARAS-malli tuo esiin asiakkaan tahdon
PARAS-malli on yhteistyömalli ja voimauttavan vuorovaikutuksen menetelmä, joka korostaa asiakkaan autonomiaa ja pystyvyyttä. Ohjaaja herättää, kannustaa ja vahvistaa asiakkaan aloitekykyä ja motivaatiota muutoksen aikaansaamiseen. Ohjaaja kannustaa asiakasta käytännön kokeiluihin myönteisen, voimauttavan ja luottamuksellisen vuorovaikutuksen avulla. Lisäksi hän auttaa asiakasta, havaitsemaan ”vanhaa hyvää” toimintaansa sekä rakentamaan linkkejä toimintansa ja hyvinvointinsa välille.
PARAS-mallin pääperiaatteita:
P=positiivisuus:
Lähde liikkeelle siitä, mitä asiakas jo tietää, tekee, taitaa ja tahtoo. Näytä, että arvostat hänen valintojansa ja luotat häneen. Kuuntele. Vältä väittelyä, älä syyllistä, pelottele, anele tai tulkitse asiakkaan puolesta.
A=Aktiivinen kuuntelu (sanaton viestintä)
Näytä, että asiakas ja hänen mielipiteensä ovat tärkeitä.
R= Reflektio, vahvistavat toteamukset (sanallinen)
Osoita, että kuulet, ymmärrät ja hyväksyt asiakkaan mielipiteet ja ajatukset (vaikka olisit itse eri mieltä). Osoita myötätuntoa ja ymmärrystä. Tarkoitatko tällä sitä, että…?
Mikä nykyisessä käyttäytymisessä on hyvää ja mikä huonoa. Mitä terveyden kannalta myönteistä toimintaa jo on? Mikä toimii?
A= Avoimet kysymykset
Mitä…? Miten…? Kuvaisitko/kertoisitko tarkemmin…? Mitä ajattelet…? Millaisia unelmia sinulla on? Mitä tahdot?
Kuulustelun sijaan anna asiakkaan valita mistä puhutaan.
S= Summa summarum
Osoita, että olet kuunnellut. Kokoa palaset yhteen. Puuttuuko jotakin? Kerroit juuri… Ymmärsinkö oikein?
Painota keskeisiä asioita. Vie eteenpäin. Auta valitsemaan sopivan kokoiset askelmerkit niin, että onnistuminen on mahdollista. ”Maltillista”, jos huomaat, että asiakkaasi tavoite ei ole realistinen tai se on ulkoisesti motivoitunut.
2.2. Muutoksen vaiheet
Muutosvaiheteoria (Stages of Change Theory) havainnollistaa muutoksen prosessimaisen luonteen. Ohjaaja eli tsemppari tukee muutosta kussakin vaiheessa parhaalla mahdollisella tavalla. Aluksi hän herättelee asiakkaan kiinnostuksen käyttäytymisen muutokseen, sitten kasvattaa sitä ja lopuksi vahvistaa terveyttä tukevaa toimintaa.
Epäonnistumiset tai retkahdukset kuuluvat muutosprosessiin ja totutuista toimintamalleista luopumiseen. Retkahduksen jälkeen tsemppari herättelee itsemyötätuntoa sekä kannustaa jatkamaan ja oppimaan tapahtuneesta: kompurointi ei ole kaatumista. Tsemppari auttaa myös asiakasta tunnistaman tekijät, jotka altistivat retkahduksille. Yhdessä on hyvä miettiä, miten ne voisi jatkossa välttää. Jos retkahduksia tulee useita ja asiakkaan usko omiin kykyihinsä on liiaksi koetuksella, on tarpeen tarkistaa asetetut tavoitteet ja niiden merkityksellisyys asiakkaalle.
Muutoksen vaiheet:
1. Esiharkintavaihe. ”Ei kiinnosta.” ”Ei koske minua.”
2. Harkintavaihe. ”Ehkä joskus.” ” Voisi olla hyvä.”
3. Päätösvaihe. ”Kyllä, tahdon yrittää. ” ”Olen aiemmin onnistunut tässä. ”
4. Toiminta. ”Kyllä, ja olen jo kokeillutkin.”
5. Ylläpito. ”Vaikeaa on, mutta sujuu silti.”
6. Retkahdus. ”En ole jaksanut tai pystynyt.”
Videoita aiheesta
Video: Tapoihin ja niiden muuttamiseen liittyvä luento, joka on pidetty Kuluttajaliiton ”Sitä olet, mitä syöt!” -seminaarissa 17.3.2015. »
Videon kesto noin 20 minuuttia.
(Videolla Psykologi Manne Pyykkö kysyi esityksessään, tuodaanko ajatusta paremmasta elämästä positiivisuuden vai negatiivisuuden kautta. Ihminen on tapojensa orja, eikä helposti luovuta vanhasta tyydytyksen kokemuksestaan, ellei saa sitä jossain toisessa muodossa.)
Video: Vianetsintämalli vastaan Yhteistyö- ja vahvuusmalli (PARAS)»
Videon kesto noin 30 minuuttia.
(Videolla PsT Pilvikki Absetz kertoo miten toteutetaan motivoivaa, voimaannuttavaa ja pystyvyyden tunnetta edistävää ohjausta.)
Lähteet
Absetz, P. & Hankonen, N. 2017. Miten auttaa potilaita omaksumaan ja ylläpitämään terveellisiä elämäntapoja? Duodecim 133: 1015–21.
Chasandra, M. & Novoradovskaya, E. & Sjögren, T. & Lintunen, T. & Karvanen, J. & Immonen, J. & Ruiz, M. 2018. A scoping review on interventions to promote physical activity among adults with disabilities. Disability and Health Journal 11 (2): 174–183.
Linnansaari, A & Hankonen, N. Miten terveyskäyttäytymiseen voidaan vaikuttaa: Artikkeli teoksessa Terveyden psykologia (toim. Sanna Sinikallio) – www.ps-kustannus.fi
Motivoiva haastattelu. Käypähoito. Katsottu 24.4.2020»
Motivoiva neuvonta. THL. Katsottu 24.4.2020»