Puhtaus
Puhtauteen liittyvät toiminnat, kuten peseytyminen, hampaiden harjaus ja pukeutuminen ovat osa itsestä huolehtimista. Ne ovat luonteeltaan arjen perusrutiineja, joihin ei yleensä tule kiinnitettyä paljoakaan huomiota. Esimerkiksi, kun heräämme aamulla, nousemme ylös sängystä, käymme wc:ssä, peseydymme, harjaamme hampaat, siistimme hiukset ja pukeudumme. Teemme nämä kaikki rutiininomaisesti totutulla tavallamme juuri siinä järjestyksessä, kun olemme aina tehneet. Siinä missä yksi pesee hampaat heti ylösnoustuaan, toinen meneekin suihkuun ja pesee hampaat sen jälkeen. Yhtä oikeaa tapaa ei ole, ja myös kehitysvammaisella henkilöllä on omat tapansa huolehtia puhtaudestaan, vaikka joissain toiminnoissa ulkopuolinen apu ja ohjaus olisikin tarpeen.
Omasta hygieniasta ja puhtaudesta huolehtiminen on olennainen osa kehitysvammaisen henkilön arkea. Puhtaus vaikuttaa terveyden ja fyysisen hyvinvoinnin lisäksi henkilön itsetuntoon ja kokemukseen itsestään. Huono henkilökohtaisesta siisteydestä huolehtiminen voi aiheuttaa muun muassa kutinaa iholla, hiusten rasvoittumista, päänahan kutinaa ja hilseilyä, ihon ja vaatteiden epämiellyttäviä hajuja sekä pahanmakuisen ja -hajuisen suun. Puhdas ja siisti olemus tuo paremman olon ja vahvistaa itseluottamusta. Lisäksi ympärillä olevat ihmiset kokevat puhtaalle tuoksuvan henkilön seuran sottaisen tai hielle haisevan henkilön läheisyyttä miellyttävämpänä.
Keko-kuntoutuksessa puhtauteen liittyviä toimintoja ovat peseytyminen, ihon ja hiusten hoito, sekä hampaiden ja suun hoito. Puhtaus ei pääty peseytymiseen vaan sisältää kammatut hiukset ja olosuhteisiin sopivat, puhtaat ja ehjät vaatteet.
Testaa tietosi
1. Peseytyminen
Peseytyminen tarkoittaa yleisesti koko kehon tai kehon pienempien alueiden (kehon osien), kuten kasvojen ja käsien pesemistä ja kuivaamista. Kehitysvammaisen henkilön ohjauksessa on hyvä kiinnittää huomiota peseytymisen toistuvuuteen ja säännöllisyyteen, jolloin pesuista muodostuu hyvä tapa ja päivittäinen rutiini, olipa kyse siten käsien pesemisestä tai suihkussa käynnistä. Toinen seikka, johon ohjauksessa kannattaa kiinnittää huomiota, on henkilön kyky ymmärtää ja käyttää tilanteeseen sopivia pesu- ja hoitotuotteita, esimerkiksi saippuaa, hammaslankaa, kampaa, kasvovoidetta, hiustenkuivaajaa ja kynsisaksia. Mikäli henkilö tietää millaista tuotetta kulloinkin käytetään, mutta ei fyysisten tms. tekijöiden takia pysty niitä käyttämään, voi hygienia-apuvälineistä löytyä ratkaisu tilanteeseen. Markkinoilla on lukuisia muun muassa peseytymistä, pukeutumista ja riisuuntumista helpottavia pienapuvälineitä.
Lisätietoa:
Seteke-hankkeen selkokielinen opas ”Miehen puhtaus” »
Seteke-hankkeen selkokielinen opas ”Naisen puhtaus” »
1.1. Käsien pesu
Käsien huolellinen pesu on tärkeä tapa ylläpitää hygieniaa ja välttää esimerkiksi hengitystieinfektioita. Pesemättömissä käsissä on aina ympäristöstä ja ihosta itsestään peräisin olevia mikrobeja, kuten bakteereja ja viruksia, joita kädet levittävät edelleen kosketuksen myötä. Pesemisen ohella on huolehdittava käsien ihon, kynsien ja kynsivallien terveydestä, jolloin ne eivät kerää bakteereja ja viruksia. Käsien huolellinen peseminen suojaa niin itseä kuin lähellä olevia ihmisiä.
Kädet pestään juoksevalla vedellä ja saippualla 20–30 sekuntia aina, kun tulee ulkoa sisälle, ennen ruuan laittoa ja ruokailua, wc-käynnin yhteydessä, niistämisen, yskimisen tai aivastamisen jälkeen, sekä kun on koskenut samoja pintoja flunssaisen henkilön kanssa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ohjeistaa käsienpesun seuraavasti:
- Kastele kädet runsaalla vedellä.
- Ota saippua ja hiero kämmeniä vastakkain.
- Hiero kämmenselät, peukalot ja sormien välit.
- Hiero sormia lomittain vastatusten.
- Huuhdo kädet runsaalla vedellä.
- Kuivaa kätesi huolellisesti käsipaperilla.
- Sulje hana käsipaperilla.
Käsien pesuun on lukuisia sanallisia, kuvallisia ja videoituja ohjeita, joista osan voi tulostaa ja laittaa seinälle:
Papunetin kuvallinen tulostettava käsien pesuohje »
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kuvallinen tulostettava käsien pesuohje »
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen video käsien pesusta »
1.2. Suihkupesu
Suihkussa käynnistä on hyvä luoda säännöllinen päivittäin toistuva tapa intiimihygieniaa unohtamatta. Toki peseytyminen liikuntasuosituksen jälkeen on joka kerran tarpeen, vaikka aiemmin päivällä olisikin jo peseytynyt. Alapesut (sukuelinten alueen puhtaus) sisältyvät jokaiseen suihkukertaan, minkä lisäksi alapään voi pestä tarvittaessa esimerkiksi wc-käynnin yhteydessä. Alapesuihin suositellaan pelkkää vettä. Pesuaineet saattavat ärsyttää sukuelinten herkkiä limakalvoja.
Suihkupesuissa ohjataan pesemään huolella koko vartalo aina korvantaustoista varpaanväleihin asti. Suunta on siis ylhäältä alas, puhtaasta likaiseen päin. Seteke-hankkeen selkeät tulostettavat kuvat miehen ja naisen peseytymisjärjestyksestä löytyvät internetistä:
Lisää miehen peseytymisjärjestyksestä Seteken sivustolta »
ja
Lisää naisen peseytymisjärjestyksestä Seteken sivustolta »
Saippuan tai muun vartalonpesuaineen päivittäistä käyttöä kannattaa harkita yksilöllisten tarpeiden perusteella, sillä pesuaineilla on taipumus kuivattaa ihoa. Yhdessä kannattaakin valita mieto lievästi hapan suihkusaippua, joka ei ärsytä kehitysvammaisen henkilön ihoa. Mikäli henkilöllä on aistiyliherkkyyttä, tulee myös välttää liian voimakastuoksuisia pesuaineita.
Peseytymisen jälkeistä huuhtelua ja kuivaamista ei voine liikaa korostaa. Saippuoinnin jälkeinen huuhtelu estää muun muassa ihoa ärsyttävät pesuainejäämät. Kuivaamalla puolestaan varmistetaan, ettei kosteus tuota iho-ongelmia esimerkiksi nivusiin ja varvasväleihin.
2. Ihon ja hiusten hoito
Peseytymistä täydentää ihon hoito, joka sisältää voitelun, kosmetiikan käytön sekä hiusten ja parran hoidon.
2.1. Ihon voitelu ja kosmetiikka
Jos kehitysvammaisella henkilöllä on kuiva, usein liian vähän talia tuottava sekä karhea ja hilseilevä iho, suositellaan käytettäväksi rasvaista ihoa kosteuttavaa voidetta. Tarkoitus on vahvistaa ihon omaa talituotantoa ja ehkäistä kosteuden haihtumista, sillä kuiva iho halkeilee helposti päästäen helpommin bakteerit iholle. Säännöllinen voitelu on siis tärkeä kuivaihoisen rutiini. Rasvaamisen lisäksi on hyvä käyttää haaleaa vettä kuuman veden asemesta, jotta pesuvesi ei vie ihoa suojaavaa luonnollista rasvaa.
Rasvoittuva iho tuottaa liikaa ihon luonnollista rasvaa, talia. Kasvoihin syntyy herkästi finnejä ja näkyviä ihomatoja. Näin ollen on luonnollista välttää paljon rasvaa sisältäviä kosteusvoiteita ja valita kevyesti kosteuttavia tuotteita. Normaali tai sekaihoksi sanotaan ihotyyppiä, jossa ihossa ei ole näkyviä ihohuokosia. Normaali-ihoisen kannattaa valita ihonhoitotuotteet siten, että kesällä kosteusvoide on kevyempi ja talvella rasvaisempi.
Ihon hoitoon sisältää myös kosmetiikan käytön, josta tavanomaisin on hieneritystä ehkäisevä ja hiehajua peittävä deodorantti. Hikoilun määrä ja haju ovat yksilöllisiä, ja niitä ehkäistään henkilölle sopivalla deodorantilla. Deodorantti levitetään tai suihkutetaan puhtaaseen ja kuivaan kainaloon ennen vaatteiden pukemista. Jos henkilö hikoilee paljon, voi hän käyttää deodoranttia tehokkaampaa antiperspiranttia. Kaupoista löytyy paljon erilaisia tuotteita aina hajuttomista allergikoille sopivista voimakkaan tuoksuisiin deodorantteihin. Mikäli henkilöllä on aistiyliherkkyyttä, on erityistä huomiota kiinnitettävä deodorantin tuoksuun, tuntumaan iholla ja levittämistapaan.
2.2. Hiusten ja parran hoito
Hiukset on hyvä pestä 3–4 kertaa viikossa tai aina kun ne ovat likaiset tai päänahka on rasvoittunut. Hiusten hoidossa ei tulisi olla liian kovakourainen, sillä vaurioitunutta hiusta ei voi korjata. Lue lisää ihotautilääkärien antamista viidestä ”helläkätisestä” hiustenhoitovinkkiä Ihosairaalan sivustolla »
- Hiusten annetaan kuivua vapaana tai ne kääritään pyyhkeen sisälle. Pyyhkeellä hinkkaaminen vahingoittaa hiuksia.
- Hiukset harjataan vasta kuivana, sillä märät hiukset vaurioituvat kuivia hiuksia herkemmin.
- Lämpölaitteita, kuten kihartimia tulee käyttää kuiviin hiuksiin ja mielellään korkeintaan joka toinen päivä.
- Kireiden kampausten, kuten poninhännän paine vaurioittaa hiuksia, joten niiden jatkuvaa käyttöä tulee välttää.
- Hiuksia on hyvä harjata mahdollisimman vähän, eli alle 100 “vetoa” päivässä.
Miesten puhtauteen sisältyy parranajo eli viiksi- ja partakarvojen leikkaaminen terän avulla. Parranajosta on hyvä luoda päivittäinen rutiini, sillä partakarvat kasvavat nopeasti muodostaen epäsiistin sängen. Parta ajetaan yleisimmin sähkökäyttöisellä partakoneella tai partahöylällä. Parranajo voi ärsyttää herkkää ihoa ja varomattomasta parranajosta tulee haavoja, joten ajon jälkeen on suositeltavaa käyttää ihoa kosteuttavia voiteita, jotka rauhoittavat terien aiheuttamaa ärsytystä ja supistavat ihohuokosia. Jotkin partavedet sen sijaan aiheuttavat ihon kuivumista ja kirvelyä.
Lisätietoa:
Seteke-sivuston selkokielinen parranajon ohje »
3. Hampaiden ja suun hoito
Hampaista kannattaa pitää huolta, sillä suun ja hampaiden terveys on yhteydessä koko kehon terveyteen. Hampaiden puhdistus poistaa bakteeriplakin hampaiden pinnoilta, hammasväleistä ja ienrajoista, mikä estää reikiintymistä ja ientulehdusta. Kehitysvammaisilla henkilöillä voi kuitenkin olla monenlaisia hampaiden ja suun hoitoa hankaloittavia häiriöitä, kuten leukojen epäsuhta, avo- tai ristipurenta, kuolaaminen ja nielemisongelmat. Ohjaus, konkreettinen apu ja puhdistuksen tarkistus ovat usein tarpeen, sillä kehitysvammaisten henkilöiden suun terveys on usein muuta väestöä huonompi.
Hampaat harjataan huolellisesti vähintään kahdesti päivässä (aamulla ja illalla) kahden minuutin ajan fluorihammastahnalla. Hammasvälit puhdistetaan päivittäin hammaslangalla, hammasväliharjalla tai tikulla. Hampaat harjataan järjestelmällisesti ienrajaa myöten. Hammasharjaa liikutetaan kevyesti nykyttäen eteen ja taakse välttäen liian kovaa painamista. Harjaus aloitetaan takahampaista, sillä muutoin ne voivat jäädä liian vähäiselle puhdistukselle. Hampaiden sivupinnoilla harja pidetään vinossa kulmassa, jolloin se koskettaa sekä hampaita että ikeniä. Kun hampaat on harjattu, sylkäistään hammastahna pois suusta ja suu huudellaan kevyesti. Suuhun saa jäädä pesun jälkeen fluoria.
Hyvä hammasharja on pehmeä ja suuhun sopiva. Harja ei saa olla liian suuri, jotta se mahtuu suuhun ja puhdistaa ahtaatkin kohdat. Hammasharjan varren tulee olla kädessä tukeva. Tarvittaessa hammasvarteen voi laittaa otetta helpottavan paksunnoksen. Hammasharjan ja sähköhammasharjan pää on hyvä vaihtaa kolmen kuukauden välein. Harjakset keräävät likaa, joka ei ole näkyvää. Jos harjakset ovat rispaantuneet, niin vaihto on myöhässä, ja silloin viimeistään kannattaa harja uusia.
Tutkimusten mukaan sähköhammasharja tuottaa tavallista hammasharjaa puhtaamman tuloksen. Useissa sähköhammasharjoissa on myös hampaiden pesua ohjaava ajastin, joka kertoo, milloin tulee siirtyä seuraavalle pesualueelle (leukaneljännekselle). Jotkut kehitysvammaiset henkilöt saattavat kokea sähköhammasharjan pyörivän ja sykkivän liikkeen epämiellyttävänä, joten sähköharjan sopivuutta on hyvä arvioida yhdessä.
Lisätietoa:
Suomen Hammaslääkäriliiton ohje ”Hampaiden puhdistus” »
Suomen Hammaslääkäriliiton ohje ”Hammasvälien puhdistus” »
Helena Heikan artikkeli ”Kehitysvammaisten henkilöiden suunhoito” Duodecimin Terveyskirjasto »
Helena Heikan artikkeli ”Sähköhammasharjat” Duodecimin Terveyskirjasto »
4. Puhtaat vaatteet ja hyvä mieli
Pukeutuminen on arkinen rutiini. Se on vaatteiden ja jalkineiden pukemista ja riisumista sopivassa järjestyksessä olosuhteet, kuten säätila huomioon ottaen. Pukeutuminen suojaa kehoa fyysiseltä ympäristöltä, kuten kylmältä, sateelta ja auringon paisteelta. Asianmukainen pukeutuminen kuuluu hyviin tapoihin, mikä edellyttää fyysisen pukemisen lisäksi kykyä valita päällensä kuhunkin tilanteeseen ja tarkoitukseen sopivat vaatteet: illalla puetaan yöpuku, lenkille lähdetään lenkkivaatteissa ja juhliin valitaan virallisempi juhlavaatetus. Ihmiset eivät pukeudu vain itseään varten, sillä pukeutuminen on myös toisten huomioon ottamista.
Vaatteet eivät ainoastaan suojaa ihmistä, vaan ne kertovat meistä ja antavat ensivaikutelman persoonallisuudestamme. Kehitysvammaisen henkilön itse valitsemat vaatteet viestittävät kuka ja millainen hän kokee olevansa. Vaatteisiin liittyy myös tunteita. Jokaisella meistä on lempivaatteemme, joissa koemme olomme miellyttäväksi ja kotoisaksi. Vaatteet, joista pidämme kohentavat mielialaa. Sen sijaan kireät, likaiset, rikkinäiset tai muutoin mielestämme epämiellyttävät vaatteet tekevät olosta epämukavan. Kehitysvammaisen henkilön itsemääräämisoikeuden kannalta on olennaista, että ohjaaja kunnioittaa ja tukee hänen vaatevalintojaan, kunhan ne eivät ole haitallisia vammaiselle itselleen tai muille ihmisille.
Puhtaus ja siisteys ovat pukeutumisen perusta. Puhtaissa vaatteissa on mukava olla. Ne ovat myös siistin näköiset ja tuoksuvat raikkailta. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että pesun jälkeen puetaan aina puhtaat alusvaatteet ja sukat. Myös t-paidan olisi hyvä olla puhdas, mutta farkkuja, collegevaatteita, neuleita ym. ei tarvitse vaihtaa puhtaisiin jokaisen käyttökerran jälkeen. Sen sijaan likaiset, haisevat tai hikiset vaatteet kuuluvat pyykkiin, sillä lika ja likaisena säilyttäminen kuluttavat vaatetta pesua enemmän. Myös tahrat lähtevät helpommin tuoreeltaan. Vaatteita vaihtaessa on hyvä oppia tarkastamaan samalla niiden kunto; reiät ja puuttuvat napit kannattaa korjauttaa heti. Huonokuntoiset vaatteet siirretään syrjään ja viedään lumppukeräykseen.
Lisätietoa:
Marttaliiton sivuilta löytyy yksityiskohtaisia vaatehuoltoon ja pyykinpesuun liittyviä ohjeita. »
5. Yhdessä eteenpäin
Kehitysvammaisen henkilön itsestä huolehtiminen muotoutuu arjessa henkilöön ja ympäristöön liittyvien tekijöiden vuorovaikutuksessa. Yksinkertaiselta vaikuttava asia onkin varsin monitahoinen.
Kehitysvammaisen henkilön toimijuutta vahvistaa parhaiten kuntoutujan luontaisia toimintatapoja arvostava ohjaus ja apu. Ohjaaja selvittää ensin muun muassa keskustellen ja havainnoiden miten henkilö selviytyy itsestä huolehtimisen tehtävistä: mitkä tehtävät sujuvat ja missä on vaikeuksia. Tämän jälkeen käydään yhdessä läpi, miten hän tavallisesti tekee kyseiset tehtävät: kuinka usein, mihin aikaan päivästä, missä järjestyksessä, mitä välineitä käyttäen jne. Eduksi on, jos ohjaaja tunnistaa vielä ne fyysisen ja sosiaalisen ympäristön tekijät, jotka edistävät tai vaikeuttavat kehitysvammaisen henkilön suoriutumista. Kokonaiskuvan hahmottuminen auttaa löytämään kunkin henkilön tarpeisiin parhaiten vastaavan avun ja tuen.
Ohjaukselliset keinot valitaan kehitysvammaisen henkilön tilanteen mukaisesti. Esimerkiksi, jos hän ei halua pestä hampaitaan, voi taustalla olla tietämättömyys, hienomotoriset vaikeudet, harjauksen aikaansaama oksennusreaktio, kookas ulos työntyvä kieli tai kipua ja pistelyä suussa aiheuttava hammastahna. Kukin edellä mainituista tilanteista edellyttää yksilöllistä ratkaisua, kuten selkokielisiä ohjeita, harjan vaihtamista sähköhammasharjaan tai vaahtoamattoman hammastahnan valintaa. Ratkaisu voi olla myös suun terveydenhuollon asiantuntijan konsultaatio.
Pysyvien käyttäytymismuutosten kannalta on keskeistä, että ohjaaja tunnistaa kehitysvammaisen henkilön käyttäytymiseen vaikuttavat tekijät. Yksilöllisistä tarpeista lähtevä asiakkaan aktiivisuutta korostava toistuva ohjaus edistää käyttäytymisen muutoksen asettumista osaksi päivittäistä rutiinia. Kun uudesta toimintamallista tulee säännöllinen tapa, on yhteinen tavoite saavutettu.
6. Oppikaa puhtaudesta puistossa
