Muisti ja muistaminen
Testaa tietosi aiheesta
Testaa, mitä tiedät muistista ja sen toiminnasta»
1. Mitä muistaminen ja unohtaminen ovat ja mihin niitä tarvitaan?
Muistamme parhaiten meitä kiinnostavat asiat. Yksi muistaa TV-sarjan henkilöt ja tapahtumat ja toinen urheiluun liittyvät asiat. Voimakkaita tunteita, kuten iloa, pelkoa, häpeää ja mielihyvää, sisältävät tapahtumat tallentuvat muistiimme helposti. Sen sijaan toisten asioiden, kuten nimien muistamiseen tarvitaan aktiivista mieleen painamista. Kun jokin asia painuu mieleemme, syntyy silloin uusia hermoverkkojen välisiä yhteyksiä ja aiemmat hermoverkot vahvistuvat.
Muistaminen tarkoittaa kykyä tallentaa ja palauttaa mieleen asioita, tietoja ja kokemuksia. Muistin avulla hahmotamme mennyttä, nykyhetkeä ja tulevaa. Rakennamme kuvaa itsestämme ja ympäröivästä maailmasta muistiin kertyvien elämänkokemusten avulla. Toimivan muistin avulla opimme uutta läpi elämän.
1.1. Muistin rakenne
Muistin rakenne luokitellaan yleisesti sen ajallisen keston mukaan:
Aistimuisti toimii ilman tietoista ajattelua. Aistien, kuten näön, kuulon, tunnon ja hajun, kautta meille välittyy paljon tietoa ympäristöstä. Aistimuistin vastaanottokyky on laaja. Asiat pysyvät siellä korkeintaan muutamia sekunteja, ja suurin osa saapuvasta tiedosta poistuu välittömästi. Esimerkiksi, kun kävellemme tai ajamme autoa, huomioimme ympäristöä jatkuvasti aistien avulla. Saavuttuamme perille, emme kuitenkaan muista tarkoin, mitä kaikkea reitin varrella oli. Jos aistien kautta välittynyt tieto kiinnittää tarpeeksi huomiotamme, siirtyy se tarkkaavaisuuden ohjaamana käsiteltäväksi työmuistiin.
Työmuistissa eli lyhytkestoisessa muistissa tieto säilyy vain joitain sekunteja. Kykenemme muistamaan hetken esimerkiksi puhelinnumeron, jonka kuulimme tai katsoimme. Työmuisti on kuitenkin hyvin häiriöherkkä. Puhelinnumero unohtuu helposti, kun ovikello soi. Työmuistin vastaanottokyky on myös hyvin rajallinen. Tavallisesti siellä pysyy kerrallaan 5–7 erillistä asiaa, ja vaikeampia asioita vain 3–5. Jos haluamme muistaa jonkin asian pidempään, on sen siirryttävä säilömuistiin.
Säilömuisti eli pitkäkestoinen muisti on periaatteessa rajaton varasto. Asia siirtyy säilömuistiin, kun sitä käsitellään ajatuksissa joko tietoisesti tai tiedostamatta. Säilömuistiin tallentuu elämän varrella kertyneitä tietoa, taitoja, tapahtumia ja kokemuksia. Sinne varastoituu myös asiat, jotka tulee muistaa myöhemmin, kuten sovittu lääkärin tapaaminen.
1.2. Muistin toiminta
Mieleen painaminen
Pyrimme aktiivisesti tallentamaan muistiin sellaiset asiat, jotka haluamme palauttaa mieleen myöhemmin. Muistamme paremmin kokonaisuuksiin liittyviä asioita. Sen sijaan yksittäisiä irrallisia asioita, kuten numeroita ja nimiä on vaikea muistaa.Erilaiset muistitekniikat auttavat mieleen painamista ja muistettavan asian mieleen palauttamista.
Muistissa säilyminen
Mieleen painamisen tehokuutteen vaikuttavat mm. motivaatio, vireys- ja tunnetila sekä käytettävien muistikeinojen tehokkuus. Muistijälki vahvistuu toistojen myötä. Siksi esimerkiksi oman työn syväopitut taidot on helppo muistaa. Uusi tieto tallentuu paremmin, jos voimme liittää sen aiemmin opittuun. Myös erilaiset muistitekniikat edistävät tietoista mieleen painamista.
Mieleen palauttaminen
Mieleen palauttaminen tapahtuu usein erilaisten vihjeiden ja tunnistamisen avulla. Esimerkiksi tutut tuoksut ja paikat sekä mieleen painamisessa käytetty muistitekniikka toimivat muistivihjeinä ja auttavat muistamista.
1.3. Unohtaminen on luonnollista
Kaikkea ei ole tarkoituksenmukaista muistaa. On luonnollista unohtaa asiat, jotka eivät toistu. Muistaminen hankaloituu, kun on väsynyt, keskittymätön tai kuormittunut. Mikäli vaikeudet kuitenkin toistuvat ja huolestuttavat, on niiden syy selvitettävä. Muistisairauksien varhainen tunnistaminen on tärkeää, sillä silloin myös hoito ja kuntoutus voidaan käynnistää oikea-aikaisesti.
2. Kehitysvamman, muistisairauden ja iän vaikutukset muistiin
Muistin, erityisesti työmuistissa esiintyvät pulmat hankaloittavat arjessa selviytymistä. Työmuistin heikentyminen ja muutokset toimintakyvyssä ovat myös usein ensimmäisiä muistisairauden oireista. Muistisairauden varhainen tunnistaminen, asianmukainen hoito ja kuntoutus estävät toimintakyvyn ennenaikaista heikkenemistä.
2.1. Muisti, muistisairaudet ja kehitysvammaisuus
Työmuistin rajoittuneisuus hankaloittaa kehitysvammaisten ihmisten oppimista. Työmuisti on olennainen osa toiminnanohjausta ja sen heikkoudet vaikeuttavat toiminnan suunnittelua ja toteutusta. Työmuistia tarvitaan erityisesti suunnitelmallisuutta vaativissa tehtävissä, joissa toimintaan tarvittavia elementtejä on pidettävä mielessä silloinkin, kun tehtävän suorittaminen vaatii juuri sillä hetkellä jotain muuta. Ohjaajan on tärkeä tunnistaa edellä mainitut tekijät, jotta hän löytää ja osaa hyödyntää kunkin oppimista tukevat yksilölliset voimavarat ja vahvuudet. Lue lisää Oppimisesta ja aivojen treenaamisesta»
Erilaisten sisäisten ja erityisesti ulkoisten muistia tukevien keinojen opettelu parantaa asioiden muistamista ja tukee sitä kautta toimintakykyä ja itsenäistä arkiselviytymistä. Itselle sopivien ja tehokkaiden muistikeinojen hallitseminen on hyödyllistä myös muistin heiketessä esimerkiksi alkavan muistisairauden yhteydessä.
Kehitysvammaisten ihmisten eliniän noustessa myös ikään liittyvät muutokset, kuten muistisairaudet ovat yleistyneet. Vanhemmalla iällä esiintyvät muistisairaudet näyttävät olevan kehitysvammaisilla ihmisillä muuta väestöä yleisimpiä. Lisäksi Down oireyhtymää sairastavista henkilöistä joka toisen arvioidaan saavan muistisairauden elämänsä aikana. Muistisairauksien riskitekijöitä ovat mm. liikkumattomuus, lihavuus, vähäinen kognitiivinen aktiivisuus, aliravitsemus, liitännäisvammat ja -sairaudet sekä monilääkehoito.
Toimintakyvyn heikkeneminen ja päivittäisten toimintojen ongelmat saattavat viitata kehitysvammaisen henkilön alkavaan muistisairauteen. Muistisairauksien diagnostiikan kannalta onkin tärkeä kerätä jatkuvasti tietoa arjen sujumisesta ja henkilön toimintakyvystä. Muistisairauden oireita ovat unohtelu, eristäytyminen, ärtyneisyys, energisyyden väheneminen ja aiemmin opittujen taitojen unohtaminen. Varhainen diagnosointi sekä muistisairauden asianmukainen hoito (mukaan lukien lääkehoito) ja kuntoutus tukevat kehitysvammaisen henkilön toimintakykyä ja estävät sen ennenaikaista heikkenemistä.
Kehitysvammaisten ihmisten muistisairauden tunnistaminen on muuta väestöä hankalampaa, sillä sairauden tunnistamiseen käytettävissä testeissä ei ole huomioitu heidän erityispiirteitään. Muistisairauden toteamista helpottaisi, että kehitysvammaisille ihmisten kognitiivinen lähtötaso selvitettäisiin 25–30-vuoden iässä. Tämän perusteella voitaisiin myöhemmin seurata ja havaita kognitiivisten taitojen muutoksia.
Pohjois-Savon Muistikka-hankkeessa (2018) on kehitetty seurantaväline varhaisen muistisairauden tunnistamiseen kehitysvammaisilla ihmisillä.
Lue lisää muistisairauden tunnistamisesta ja arvioinnista Muistikka-hankkeen sivustolta»
2.2. Ikääntymisen ja muistisairauden vaikutus muistiin
Ikä ei vie muistia, eikä kadota opittuja tietoja. Uuden oppiminen muovaa aivoja läpi elämän. Aivotyö lisää hermosolujen välisiä yhteyksiä ja edistää niiden verkottumista.
Iän vaikutus muistiin näkyy erityisesti tilanteissa, jotka vaativat nopeaa reagointia ja mieleen painamista. Ikääntyessä uusien asioiden opettelu edellyttää usein hieman enemmän keskittymistä ja kertaamista kuin nuorena. Ikääntymisen vaikutukset muistiin ovat hyvin yksilöllisiä. Joillain muutokset näkyvät jo ennen vanhuusikää, kun taas toisilla muutoksia ei juuri havaita koko elämän aikana.
Muistamista tarvitaan lähes kaikkeen. Siksi esimerkiksi muistisairauden myötä heikentynyt muisti, hankaloittaa huomattavasti arjen sujumista. Sairauden alkuvaiheessa vaikutukset näkyvät lähimuistissa. Tällöin on vaikea palauttaa mieleen mitä puhelimessa juuri puhuttiin tai kuka kävi eilen kylässä. Sairauden edetessä myös vanhempien asioiden, kuten läheisten syntymäpäivien, muistaminen vaikeutuu. Erilaiset ulkoiset muistikeinot ja -apuvälineet, kuten kalenterit, muistilaput ja lääkedosetti helpottavat niin muistirairaiden, kun muidenkin arkea.
3. Muistamista edistävät muistitekniikat
Ulkoisten ja sisäisten muistitekniikoiden opettelu ja käyttö tehostavat muistiin painamista ja mieleen palauttamista.
3.1. Ulkoiset muistitekniikat
Tavanomainen ulkoinen muistitekniikka on kalenteriin ja muistilapulle kirjoittaminen. Myös tekniset apuvälineet, esimerkiksi munakello, lääkemuistuttaja ja puhelimen muistutustoiminto, auttavat muistamista. Ne helpottavat tulevaisuudessa tapahtuvien tärkeiden asioiden, kuten lääkäriajan, muistamista. Meidän on myös helpompi muistaa asiat, kun pidämme ympäristömme järjestyksessä, jolloin avain ja tärkeät paperit löytyvät omilta paikoiltaan.
Kalenteri ja valokuvat auttavat menneiden tapahtumien muistamista. Myös tutut tuoksut, maut, musiikki ja paikat palauttavat mieleen menneitä muistoja.
3.2. Sisäiset muistitekniikat
Muistamista voi edistää opettelemalla muistia tukevia sisäisiä muistitekniikoita. Näiden harjoittelua pidetään usein työläänä, mutta kun tekniikan on kerran omaksunut, sen käyttö parantaa mahdollisuuksia muistaa asioita aiempaa paremmin. Uusien muistitekniikoiden opettelu ja käyttö ovat myös mitä parhainta aivotyötä.
Seuraavassa esitellään muistamisen perustekniikoita, joita voi soveltaen hyödyntää myös kehitysvammaisten ihmisten kanssa. Muistaminen edellyttää aina valitusta tekniikasta riippumatta keskittymistä, tarkkaavaisuuden suuntaamista ja muistettavien asioiden aktiivista havainnointia.
Oletetaan, että sinulle näytetään kuva, ja kerrotaan, että sinun tulee myöhemmin muistaa sen yksityiskohtia. Pyrit varmasti havainnoimaan kuvaa tarkasti, jotta muistat sen yksityiskohdat myöhemmin. Tarkka havainnointi onkin tärkeää. Huomion kiinnittäminen kuvassa olevien asioiden sijaintiin ja yksittäisten asioiden määriin auttavat niiden mieleen palauttamista. Kuvan yksityiskohtia on mahdollista myös elävöittää omissa ajatuksissa. Yksityiskohtiin voi lisätä esimerkiksi liikettä, väriä, ääniä ja tuoksuja.
Assosioinnissa puolestaan yhdistetään vähintään kaksi asiaa toisiinsa, jolloin ensimmäinen asia tuo helposti mieleen toisen. Esimerkiksi puu voidaan yhdistää taloon, jolloin saadaan puutalo. Samoin peukalon kytkeminen Liisaan tuottaa Peukalo-Liisan.
Ryhmittelyllä tai luokittelulla tarkoitetaan sitä, että muistettavat asiat järjestetään mielessä ryhmiksi. Esimerkiksi kauppalistan muistamista helpottaa, kun ajattelee, että ostettavia asioita on yhteensä kahdeksan, joista neljä hedelmä- ja vihannesosastolta, kolme maitohyllystä ja yksi leipäosastolta.
4. Harjoittele puistossa
Reittimenetelmä, jossa muistettava asia kytketään tuttuun reittiin, on kenties käytetyin muistitekniikka. Siinä hyödynnetään itselle tuttua reittiä, jonka varrelle nimetään järjestyksessä tietyt pysähdyspaikat. Pysähdyspaikat toimivat ikään kuin muistivarastona, joihin muistettava asia tallennetaan. Reitti on entuudestaan tuttu, kuten kauppareitti tai matka työ- tai toimintakeskukseen. Pysähdyspaikat reitillä ovat järjestyksessä ulko-ovi (1.), piha (2.), risteys (3.) jne. aina 4–8 pysähdyspaikkaan. Olennaista on, että itse muistaa pysähdyspaikat helposti loogisessa järjestyksessä. Menetelmä on erityisen käyttökelpoinen, kun asiat on muistettava tietyssä järjestyksessä.
Taitava reittimenetelmän käyttäjä osaa käyttää menetelmää, vaikka muistettavia asioita on yli kahdeksan. Silloin reitin kuhunkin paikkaan liitetään kaksi muistettavaa asiaa tai reitistä tehdään pidempi. Menetelmä on luonteva, sillä jokaisella on mielessään jo valmiiksi kymmeniä erilaisia matkareittejä, jotka otetaan tässä aktiiviseen käyttöön. Matkareittimenetelmää voi kokeilla puistossa, esimerkiksi:
Muista näkemäsi esineet -harjoituksessa »
Lähteitä
Edgin, J.O., Pennington, B.F & Mervis, C.B. 2010. Neuropsychological correlates of intellectual disability: the contributions, of immediate, working, and associate memory. Journal of Intellectual Disability Research, Vol 54, Part 5, 406-417
Powell, T. 2016. Aivotyökirja. Opas ja harjoituksia aivovaurion saaneille, läheiselle sekä ammattilaisille. Soveltaen suomentanut Kristiina Relander-Syrjänen. Hogrefe psykologinen Kustannus.
Saarenheimo M. 2017. Vanhenemisen taito. Tampere: Vastapaino.
Seppälä H. 2017. Erilaiset eväät. Kirja kehitysvammaisuudesta. Oppimismateriaalikeskus Opike. www.opike.fi