Oppiminen ja aivojen treenaaminen
Testaa tietosi aiheesta
Oppimsesta ja aivojen muovautuvuudesta »
1. Muovautuvat aivomme
Aivojen koko pienenee ikääntyessä, kun hermosolujen määrä vähenee hiljalleen ja tarpeettomaksi käyneet hermosolut ja -yhteydet karsiutuvat pois. Terveellä ihmisellä hermosolujen kato ei ole sattumanvaraista, vaan tarkoin säädeltyä hienovaraista valikoitumista. Tämän myötä aivot toimivat parhaalla mahdollisella tavalla kunkin tilanteen vaatimusten mukaisesti. Lentäjä tarvitsee työssään erilaisia tietoja ja taitoja, kuin maanviljelijä tai ammattijääkiekkoilija. Myös ammattimuusikolla ja kirurgilla on erilaiset aivot. Aivot siis muovautuvat jatkuvasti niiden käytön mukaan.
Uusia hermosoluja syntyy läpi elämän. Niiden lukumäärää olennaisempia ovat kuitenkin hermosolujen välille rakentuvat uudet hermoyhteydet. Ne mahdollistavat elinikäisen oppimisen ja sopeutumisen ympäristön muutoksiin. Terve ikäihminen oppii uusia kieliä siinä missä nuorikin, mutta oppimiseen menee enemmän aikaa. On tavallista, että matemaattinen ja looginen päättelykyky paranevat iän ja kokemuksen myötä. Ikääntyessä uusia asioita opitaan ymmärtämällä asiakokonaisuuksia, jolloin uusi tieto liitetään aiemmin opittuun tietoon.
2. ”Moottoritie on kuuma”
Työmuistin tehokkuus ja kyky suunnata tarkkaavaisuus opeteltavaan asiaan ovat olennaisia oppimisen kannalta. Oppimista ja muistamista voi edistää esimerkiksi luomalla mielikuvia ja tarinoita, jotka toimivat eräänlaisina muistiankkureina tai hakuvihjeitä. Nämä vihjeet auttavat asian myöhempää mieleen palauttamista.
Aivot oppivat uusia asioita toiston avulla. Kun käsittelemme ensimmäistä kertaa tietoa aivoissamme, syntyy heikko hermoverkkoyhteys, jota voi kuvata pienenä usvaisena polkuna. Jos asia ei toistu tai emme aktiivisesti toista sitä, tämä polku haihtuu kuin usva, ja unohdamme asian. Jos puolestaan toistamme asiaa aktiivisesti riittävän usein, syntyy aivoihimme vahva hermoverkkoyhteys ikään kuin moottoritie, jonka päässä olevat asiat eivät hevillä unohdu.
Monet taidot, kuten lukeminen ja pyörällä ajaminen eivät helposti unohdu, kun ne on kerran opittu. Opimme myös helposti huonoja ja meille epäedullisia tapoja, kuten liiallisen laiskottelun, huolehtimisen ja stressaamisen. Huonoista tavoista voi kuitenkin oppia pois. Uuden toimintatavan oppiminen edellyttää määrätietoista uusien vahvojen hermoyhteyksien (moottoritien) rakentamista, mikä vaatii toistoa ja hyvää motivaatiota.
Oppijan10 virhettä 1/10. Kesto 2:26.
Julkaisija Loukomiehen koulu, julkaistu 12.4.2016.
3. Oppiminen ja kehitysvammaisuus
Oppiminen sekä sen vaikeudet ja erityispiirteet ovat kehitysvammaisuuden ydinkysymyksiä. On kuitenkin hyvä huomata, että oppia voi monin erilaisin tavoin. Käsitteelliseen ajatteluun perustuva oppiminen poikkeaa käytännön tekemisestä ja harjoittelemalla oppimisesta. Tietojen ja taitojen oppimisessa keskeisiä ovat mm. kielelliset kyvyt, keskittyminen (tarkkaavaisuus), ympäristön havainnointi ja muisti. Lisäksi tarvitaan oman toiminnan hallinnan, suunnittelun ja toteutuksen eli toiminnanohjauksen kykyjä. Oppiseen liittyvien vahvuuksien ja voimavarojen tunnistaminen ja aktiivinen käyttö helpottavat uuden oppimista.
3.1. Oppimisen haasteet ja vahvuudet kehitysvammaisilla ihmisillä
Kehitysvammaisten lasten ja nuorten kyky painaa mieleen ja muistaa esimerkiksi numerosarjoja kouluympäristössä on heidän ikätovereitaan heikompi. Näin ollen mekaaninen ulkoa opettelu ei ole kehitysvammaisille henkilöille tehokas oppimistapa. Sen sijaan merkityksellisten asioiden muistaminen sujuvampaa, joten mielekkäiden ja eri näkökulmista ymmärrettäväksi tehtyjen asiakokonaisuuksien oppiminen on tuloksellisempaa.
Kehitysvammaisuuden taustalla on satoja erilaisia syitä, jotka johtuvat erilaisista neurologisen kehityksen poikkeamista. Ne ovat laaja-alaisia ja ilmenevät kognitiivisten toimintojen kaikilla tasoilla, mikä vaikuttaa heidän orientoitumiseensa oppimistilanteisiin ja tapahtumiin.
Kehitysvammaisilla ihmisillä on yleisesti vaikeuksia tiedon vastaan ottamisessa ja jäsentämisessä sekä tarkkaavuuden omatoimisessa suuntaamisessa käsillä olevaan tehtävään tai toiminnan kannalta oleellisiin asioihin. Tutkimusten mukaan kehitysvammaiset koululaiset eivät osaa hyödyntää muistitekniikoita ikätovereittensa tavoin. Heidän tietoisessa ja taidollisessa mieleen painamisessa on pulmia, jotka liittynevät tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen ongelmiin. Mieleen palauttamisen vaikeudet ilmenevät muun muassa muistiaineksen sekoittumisena, jolloin esimerkiksi osa mieleen palautetusta aineksesta ei liity annettuun tehtävään. Kehitysvammaisten koululaisten on hankala erottaa uusi opittu aiemmasta, minkä lisäksi he unohtavat opitun aineksen muita nopeammin. Orientoitumisen hitaus ja epätarkkuus selittävät osaltaan vaikeutta opittujen asioiden muistiin tallentamisessa ja muistiin tallentuneiden asioiden käyttöä ongelmanratkaisutilanteissa.
Onkin tärkeää, että kehitysvammaisen ihmisen opettamisessa hyödynnetään hänen vahvuuksiaan. Läsnä olevaan, monikanavaisuuteen, rauhallisuuteen, kokeilemiseen ja kertaamiseen perustuvan ohjaus tarjoaa hyvän perustan. Uusien tietojen ja taitojen omaksuminen onnistuu ohjaajan tuella yksilöllisesti tai ryhmässä itsenäistä työskentelyä paremmin. Opittavan aineksen huolellinen läpikäynti edistää ymmärtämistä ja varmistaa virheettömän oppimisen. Kertaaminen ja ulkoisten muistitukien, kuten kuvien käyttö ovat myös suositeltavia oppimisen apukeinoja.
3.2. Kehitysvammaisen ihmisen toiminnan ohjaus
Toiminnan ohjauksen avulla ihminen muokkaa ja toteuttaa tietoista ja tavoitteellista toimintaa. Ilman sujuvaa toiminnanohjausta, jää muiden kognitiivisten taitojen, kuten muistin, päättelyn ja hahmottamisen käyttö helposti hajanaiseksi ja tehottomaksi. Tehokas toiminnanohjaus edellyttää suunnittelua, ennakointia, ajatusten joustavaa vaihtoa, impulssien hallintaa, tarkkaavuutta ja työmuistin tehokkuutta.
Toiminnanohjauksen vaikeudet, kuten kyky estää ylimääräisten ärsykkeiden vaikutus omaan toimintaan ja tavoitteellisen työskentelyn organisointi hankaloittavat usein kehitysvammaisten henkilöiden oppimista. Työmuisti on alue, jossa vaikeudet ilmenevät helposti. Työmuistissa tarkkaavaisuus, havainnointi ja muisti (muistissa pitäminen ja informaation käsittely) kohtaavat toisensa.
4. Aivojen treenaaminen kannattaa
Tiedonkäsittelyn toiminnot eli kognitiiviset toiminnot liittyvät hahmotukseen(esim. ajan ja paikan), kielellisiin kykyihin (puheeseen, kirjoittamiseen ja lukemiseen), tahdonalaisiin liikkeisiin, oppimiseen, tarkkaavaisuuteen ja päättelyyn. Niihin kuuluu myös muistaminen, kuten tapahtumamuisti (Kuka kävi eilen kylässä?) ja asiamuisti (Mikä naapurin nimi on?). Kognitiiviset oireet tarkoittavat edellä mainittujen toimintojen ongelmia.
Tiedonkäsittelytoimintojen kuntoutuminen perustuu aivojen kykyyn muovautua ja sopeutua uuteen tilanteeseen. Aivojen muovautumiskyky säilyy läpi elämän, joten ikääntymiseen tai alkavaan muistisairauteen liittyviä muutoksia on mahdollista hidastaa aivoja aktivoimalla. Kognitiivinen harjoittelu ei kuitenkaan pysäytä hermosolujen tuhoutumista etenevissä muistisairauksissa.
Kuten tiedämme, oppiminen ei ole aina helppoa. Vaikka oppiminen vaatii ponnistelua ja sitkeyttä, saavat oivallukset ja onnistumiset mielihyvähormonin (dopamiinin) erittymään. Onnistuminen motivoi edelleen, ja oppiminen kannustaa uusiin haasteisiin.
Motivoidu onnistumisista. Kesto 00:40.
Julkaisija: Loukomiehen koulu, julkaistu 23.2.2017.
4.1. Muistisairaus ja harjoittlu
Etenevissä muistisairauksissa hermoverkon rappeutuminen ja surkastuminen karsivat toimivia hermoyhteyksiä aivojen sopeutumiskykyä nopeammin. Tällöin tiedonkäsittelyn toiminnot heikkenevät. Etenevää muistisairautta sairastavien henkilöiden kohdalla puhutaankin tiedonkäsittelytoimintojen kuntoutuksen sijaan aivojen aktivoinnista, jolla pyritään hidastamaan aivotoimintojen heikentymistä. Alzheimerin taudin eri vaiheessa olevat henkilöt hyötyvät todennäköisesti erilaisista aktivointikeinoista. Esimerkiksi ääneen lukeminen, laulaminen, muistelu ja tutut mieluisat harrastukset ovat suositeltavia aktivointikeinoja sairauden edetessä.
Kun päivittäisissä toimissa ilmenee ongelmia, pyrkii ihminen mukauttamaan toimintaansa siten, että muutos haittaisi arkea mahdollisimman vähän. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi muistin heikentyessä henkilö käyttää tehokkaammin ulkoisia muistikeinoja, kuten kalenteria. Aivojen aktiivinen käyttö läpi elämän esimerkiksi opiskelemalla ja kiinnostumalla uusista asioista, tuottaa kykyjä, jotka auttavat kompensoimaan ikääntymiseen ja alkaviin muistisairauksiin liittyviä aivotoimintojen muutoksia.
Tutkimuksissa on havaittu, että aivojen aktivointi parantaa lievää ja keskivaikea Alzheimerin tautia sairastavien henkilöiden yleistä suoriutumista tiedonkäsittelytehtävissä ja päivittäisissä toimissa. Aivojen aktivointi kohentaa myös elämänlaatua ja vähentää sairauteen liittyviä käyttäytymisen muutoksia. Erityisen hyödyllistä se näyttää olevan lääkehoitoon yhdistettynä. Sairauden varhainen toteaminen onkin tärkeää, sillä oikea hoito ja kuntoutus voivat hidastaa sairauden etenemistä ja pidentää sairauden lievää vaihetta.
4.2. Muistisairaus muuttaa kykyjä ohjata omaa toimintaa
Muistisairaudessa toiminnanohjauksen osa-alueet häiriintyvät herkästi, mikä ilmenee toiminnan ennakoinnin, suunnittelun ja ohjelmoinnin vaikeuksina. Toiminnan aloittamisen vaikeuden vuoksi muistisairas henkilö joutuu käyttämään entistä enemmän energiaa tarttuakseen toimeen. Arkiaskareita ei tule aloitettua, jolloin liiallinen lepäily ja päiväaikainen torkkuminen voivat kehittyä passivoivaksi tavaksi, joka sekoittaa unirytmin ja heikentää toimintakykyä. Sairauden aiheuttama aloitekyvyn puute ja sairauteen joskus liittyvä häpeän tunne voivat nostaa kynnystä lähteä kodin ulkopuolelle. Sairastuneen pysyminen toimeliaana ja lähteminen ulos edellyttävät oman motivaation lisäksi läheisten tukea ja kannustusta. Säännöllisestä vuorokausirytmistä, ruokailuajoista sekä levon ja aktiivisuuden sopivasta suhteesta on hyvä pitää kiinni. Viikko-ohjelma rytmittää elämää ja tuo mielekkyyttä arkeen.
Muistisairauteen liittyy toisinaan heikentynyt sairaudentunto. Sairastunut ei tällöin tunnista sairauden vaikutuksia omassa toiminnassaan ja selviytymisessään, eikä hän siten koe tarvetta muuttaa toimintaansa. Tämä hankaloittaa uusien ratkaisujen ja toimintatapojen käyttöönottoa. Sairastunut voi esimerkiksi kokea, että turvallisuutta lisäävä turvaranneke tai muistikeinojen käytön opettelu ovat turhia, vaikka ne edistäisivätkin arkiselviytymistä. Itsenäistä toimintaa tukevia ratkaisuja kannattaa siten miettiä ja kokeilla yhdessä.
4.3. Lievä tiedonkäsittelyn heikentymä ja harjoittelu
Lievässä kognitiivisessa heikentymässä (mild cognitive impairment, MCI) on yksi tai useampi tiedonkäsittelyn alue heikentynyt, mutta henkilön tilanne ei täytä kokonaisuutena muistisairauden kriteerejä. Tutkimusten mukaan näillä henkilöillä on selvästi suurentunut riski muistisairauden kehittymiseen. Lupaavia tuloksia on kuitenkin saatu tiedonkäsittelytoimintojen harjoittelusta, josta on ollut hyötyä muun muassa yleiseen suoriutumiseen, päivittäiseen toimintakykyyn, tapahtuma- ja työmuistiin sekä ajattelun joustavuuteen ja hallintaan. Uusilla aivokuvantamismenetelmillä saatu tieto osoittaa, että harjoittelun vaikutukset näkyvät useiden aivoalueiden toiminnassa. Myönteisten tulosten pysyvyydestä ja siirtymisestä arkielämään tarvitaan kuitenkin vielä lisätietoa.
5. Treenaa aivojasi puistossa
Tehokkaan harjoittelun tunnusmerkit ovat:
- Harjoittelu on toistuvaa ja toteutuu mielellään 3–5 kertaa viikossa.
- Harjoittelu edellyttää tehokasta tiedonkäsittelyä ja se on sopivan haastavaa.
- Harjoitukset suuntautuvat ennalta määriteltyihin tiedonkäsittelyn toimintoihin.
- Harjoittelun tausta-ajatuksena on tehtävässä harjoiteltavien taitojen siirtyminen arkeen.
Treenejä aivoille -osiossa voi harjoitella muistia, tarkkaavaisuutta, päättely- ja hahmotuskykyä. Harjoittelusta saa monipuolisen valitsemalla harjoituksia eri alueilta.
Aika, jonka pystyy keskittymään tehokkaasti, on hyvin yksilöllistä. Nyrkkisääntö on, ettei yhdellä kertaa kannata harjoitella pidempään kuin 45 minuuttia. Virheiden lisääntyminen ja ajatusten harhaileminen ovat merkkejä tauon tarpeesta. Aivot kirkastuvat, kun valitsee välillä liikuntatehtävän tai lyhyen tietoisuus- tai rentousharjoituksen.
Harjoitusten tasovalintojen avulla harjoittelussa pääsee helposti alkuun, kokee onnistumisia ja löytää tarvittaessa lisähaasteita.
Virtuaalinen valmentaja tarjoaa vinkkejä harjoittelun lomassa.
Tässä muutamia ohjeita valmentajalta, ennen harjoittelun aloittamista:
Muistathan varmistaa aina ennen harjoittelua, että olet…
- huolehtinut perusasioista; nukkunut tarpeeksi, syönyt ja juonut riittävästi.
- hiljentänyt tilan ja varmistanut, että sinua ei häiritä kesken harjoittelun.
- valmis hieman ponnistelemaan saavuttaaksesi päivän tavoitteesi.
- avoin uuden oppimiselle ja haasteille.
”Sitten vaan tuumasta toimeen!”
Siirry treenejä aivoille -harjoituksiin »
Lisäksi sinua saattaa kiinnostaa:
Muisti ›
Päättely ›
Tarkkaavaisuus ›
Hahmotus ›
Lähteitä
Huttu, T. & Wasenius, R. 2017. Personal Brainer. Helsinki: WSOY
Seppälä H. 2017. Erilaiset eväät. Kirja kehitysvammaisuudesta. Oppimismateriaalikeskus Opike. www.opike.fi